Tiedotteet
Pyydä tarjous
Extranet

Käyttäjätunnus

Salasana

  

Lukuohjeet

Toiminnan laajuus

Yleisin yrityksen toiminnan laajuuden muutoksia kuvaava tunnusluku on liikevaihto. Mikäli yhdellä alalla toimiva yritys on kasvanut liikevaihdolla mitaten alan keskimääräistä kasvua nopeammin, se on kyennyt lisäämään markkinaosuuttaan.

Muita toiminnan laajuuden tunnuslukuja ovat henkilömäärä ja liikevaihto/henkilö.

Kolmas tunnuslukukokonaisuus toiminnan laajuutta mitattaessa on yritykseen ja sen toimintaan sitoutuneen pääoman määrä ja sen muutokset.

Liikevaihdon kasvattamiseksi yritys investoi eli hankkii käyttöomaisuutta, jonka seurauksena myös rahoitusomaisuutta ja vaihto-omaisuutta joudutaan lisäämään.

Tulos ja kannattavuus

Kannattavuuden tunnusluvuista käyttökateprosentti ilmoittaa sen osuuden, mikä liikevaihdosta on jäänyt pitkävaikutteisille tuotannontekijöille ja rahoittajien voitonjakoon.

Käyttökateprosentti on lähinnä toimialakohtainen tunnusluku, jolle ei voi antaa yleispätevää ohjearvoa.

Käyttökateprosenttia tulee siis verrata yrityksen oman toimialan tilastoihin.

Rahoitustulos ja rahoitustulosprosentti kuvaavat yrityksen kykyä selviytyä varsinaisen liiketoiminnan sekä säännöllisen muun liiketoiminnan tuloksella lainojen takaisinmaksuista sekä käyttöpääoman ja investointien omarahoitusosuudesta. Rahoitustuloksen olisi riitettävä ainakin vanhojen lainojen lyhennyksiin. Tähän tunnuslukuun kiinnittävät luotonantajat erityistä huomiota.

Edellä mainittujen kateprosenttien ohella yrityksen tuloskehitystä mitataan nettotuloksella, jolloin myös poistotarve tulee otetuksi huomioon.

Tämän tunnusluvun ajallisessa kehityksessä heijastuu reaaliprosessin kannattavuuden ohella myös rahoitustoimenpiteiden kannattavuus.

Nettotulosprosentti osoittaa millaisella tulosmarginaalilla yritys toimii ja se on yrityksen johdolle kannattavuuden tarkkailun tärkeimpiä tunnuslukuja.

Kannattavuuden keskeisimpiä tunnuslukuja on sijoitetun pääoman tuottoprosentti, jossa kannattavuuden mittaukseen on otettu mukaan myös panostekijä eli uhrattujen pääomaresurssien määrä.

Tunnusluku ilmaisee säännöllisellä liiketoiminnalla aikaansaadun tuoton suhteessa korollisen

vieraan pääoman ja oman pääoman summaan. Omaan pääomaan rinnastettava erä on vastattavien tilinpäätössiirtojen kertymä, joten se sisällytetään sijoitettuun pääomaan.

Pakolliset varaukset eivät sisälly sijoitettuun pääomaan.

Sijoitettu pääoma lasketaan tunnusluvussa tilikauden alun ja lopun keskiarvona ja se on aina vähintään korollisten velkojen suuruinen. Vähimmäisvaatimuksena tunnusluvun arvolle voidaan pitää vieraan pääoman keskikorkoa, koska korollisella vieraalla pääomalla pitää luonnollisesti kyetä hankkimaan vähintään sen korkoa vastaava tuotto.

Jos vieraan pääoman jako korollisiin ja korottomiin on hankalaa, suhteellista kannattavuutta voidaan tarkastella myös pääoman tuottoprosentilla (ROI-%). Tämä tunnusluku voidaan jakaa kahteen komponenttiin, pääoman kiertonopeuteen ja voittoprosenttiin. ROI muodostuu näiden tulosta.

Yrityksen kannattavuutta voidaan siis yrittää parantaa myös jompaan kumpaan yksittäiseen komponenttiin vaikuttamalla.

Rahoitus

Staattiset maksuvalmiuden tunnusluvut, quick ratio ja current ratio, mittaavat yrityksen nopeakiertoisen omaisuuden suhdetta nopeakiertoisiin velkoihin tilinpäätöshetkellä.

Quick ratiossa nopeakiertoiseksi omaisuudeksi luetaan ainoastaan rahoitusomaisuus, current ratiossa myös

vaihto-omaisuus. Myös nämä tunnusluvut ovat hyvin toimialakohtaisia. Nyrkkisääntönä yrityksen maksuvalmius voidaan katsoa hyväksi, jos quick ratio on suurempi kuin 1 ja current ratio suurempi kuin 2.

Toisaalta maksuvalmiuden tunnusluvut eivät myöskään saisi olla liian suuria, esimerkiksi

luokkaa 3 - 5. Liian korkeat tunnusluvun arvot osoittavat yrityksen olevan ylilikvidi.

Se on sitonut ehkä tarpeettomastikin rahaa nettokäyttöpääomaan.

Käyttöpääomaerien määriä voidaan tarkastella eri kiertonopeuslukujen avulla. Myyntisaamisten kiertoaika ilmaisee osaltaan myyntisaamisten perinnän tehokkuutta. Toisaalta maksuehdot ovat myös kilpailukeino, joten myyntisaamisten liian nopea kiertoaika saattaa olla haitallistakin yrityksen toiminnalle.

Ostovelkojen kiertoajan tulisi normaalisti pysyä toimittajien yleensä soveltamien maksuehtojen mukaisissa rajoissa. Hitaammat kiertoajat johtunevat tietoisesta varastojen kasvattamisesta ennen tilinpäätöstä tai jonkinasteisista maksuvaikeuksista.

Yleisperiaate myyntisaamisten ja ostovelkojen kiertoajoille tulisi olla, että myyntisaamisten keskimääräinen maksuaika on ostovelkojen keskimääräistä maksuaikaa lyhyempi. Tämä keventää yrityksen varsinaista pääomatarvetta, koska hankkijarahoituksella voidaan kattaa asiakasluototus ja osa juoksevista menoista. On huomattava kuitenkin, että nämä tunnusluvut riippuvat mitä suurimmassa määrin alalla noudatettavasta tavaraluottopolitiikasta.

Varaston kiertoaika ilmaisee varastoon sijoitetun pääoman kiertoajan. Mitä lyhyempi kiertoaika on, sitä vähemmän varastoon sitoutuu pääomaa.

Yrityksen rahoitusrakenteen tärkein tunnusluku on omavaraisuusprosentti, mutta myös velkaantumisastetta käytetään rahoitusrakenteen tarkasteluun. Näille tunnusluvuille voidaan asettaa vain karkeita ohjearvoja. Omavaraisuusprosenttia voidaan pitää tyydyttävänä, jos se on 25 - 35 %.

Velkaantumisaste on tyydyttävä, jos se on kahden ja neljän välillä.

Suhteellisen velkaantuneisuuden tunnusluvun perusteella voidaan päätellä, millainen käyttökatevaatimus syntyy vieraan pääoman hoitovelvoitteiden perusteella. Kun suhteellinen velkaantuneisuus-% on lähellä nollaa, käyttökateprosenttivaatimus on alhainen. Jos se taas kohoaa lähelle 100 %:a, käyttökatevaatimus nousee yleensä jo 20 %:n paikkeille.

Z-lukua käytetään yrityksen konkurssin ennustamiseen. Tunnusluvun kriittinen arvo alunperin oli - 4,55, mutta yritysten rahoitusrakenteen muututtua pidetään nykyään sopivana raja-arvona - 5. Mikäli Z-luku painuu kriittisen arvon huonommalle puolelle, yritys luokitellaan konkurssiyritykseksi.

Mitä enemmän yrityksen Z-luku vastaavasti jää kriittisen arvon paremmalle puolelle, sitä paremmat toimintaedellytykset yrityksellä on. Lainojen hoitokate on tarkoitettu vieraan pääoman palautuskyvyn arviointiin. Se ilmaisee yrityksen kyvyn hoitaa pitkäaikaisista lainoista aiheutuvat maksuvelvoitteet eli korot ja lyhennykset.

Rahoitusjäämä on sama kuin rahoituslaskelmasta. Analyysiohjelmistossa rahoituslaskelman tulee mennä tasan eli rahoitusjäämän on oltava nolla. Mikäli näin ei ole, syöttötiedoissa on mitä ilmeisimmin jokin virhe.

Muut tunnusluvut

Muita tunnuslukuja ovat jalostusarvo sekä sen suhteuttaminen henkilömäärään ja palkkoihin. Jalostusarvo ilmoittaa sen arvonlisäyksen, jonka yritys on toiminnallaan saanut aikaan. Jalostusarvo lasketaan lisäämällä käyttökatteeseen henkilöstökulut ja maksetut vuokrat. Mitä valmiimpana jalostettava tuote ostetaan, sitä pienemmäksi yleensä tulee jalostusarvo. Jalostusarvo/henkilöstökulut palvelee hyvänä tunnuslukuna

tarkasteltaessa erityisesti teollisuusyrityksen tehokkuutta.

Nettorahoituskulut-% kuvaa nettorahoituskulujen suhdetta liikevaihtoon. Nettorahoituskulut määritellään rahoituskulujen ja rahoitustuottojen erotuksena.

Myyntikateprosentti saadaan suhteuttamalla myyntikate liikevaihtoon. Myyntikate saadaan vähentämällä liikevaihdosta ja muista liiketoiminnan tuotoista muuttuvat kulut.

Liikevoittoprosentti saadaan suhteuttamalla liikevoitto liikevaihtoon. Liikevoitto saadaan vähentämällä käyttökatteesta suunnitelmapoistot.

Liikevoittoprosentti kuvaa, paljonko liiketoiminnan tulos suhteessa liikevaihtoon on ennen rahoituserien vähentämistä.

Oman pääoman tuottoprosentti kuvaa yrityksen kykyä hoitaa omistajien yritykseen sijoittamaa pääomaa. Tunnusluvun tavoitetaso määräytyy omistajien tuottovaatimusten mukaan.

Yrityksen on pystyttävä saamaan tuottoa vieraan pääoman lisäksi myös omalle pääomalle.